Vankilani lukot eivät murru
Vahvinta terästä, tulessa taottu

Sammumaton roihu sisälläni

Helvetillinen palo joka pimentäisi itse auringonkin

Liekkini sammuu pian, palaa loppuun

Minäkin olen loppu
Kukaan ei sitä vielä tiedä

Ne kysyvät miksi ja ihmettelevät
Minä en jaksa ihmetellä enää mitään

Olen kysymykseni kysynyt, vastausta saamatta
Kello käy ja aika loppuu kesken

Niinkuin sillä on tapana