Sydämeni kylmenee askel kerrallaan

Tätä menoa se on kuollut kuin kivi

Alaston ja paljas erämää tuulten purtavana

Ne pettivät minut kaikki


Yksi kerrallaan

Söivät unelmani

Jauhoivat hampaillaan maan tomuun

Ei ole enää unelmia

On vain kylmää, kuollutta lihaa

On vain katkera, kyyninen minä

Josta on tullut vanha ja väsynyt

Aikakausia vanhempi